Asiaa treenailusta

Syksyllä kun aloitin salilla käymisen, muistan ajatelleeni että "mitäköhän tästä tulee?". En nimittäin ollut vakuuttunut siitä, että oma motivaationi tulisi kestämään kuukautta paria pidempään, vaikka olinkin jo pitkään siitä salikortista haaveillut. Tiesin kuitenkin, että jos jaksan ekat pari kuukautta pitää kiinni niistä säännöllisistä salikäynneistä ja luomaan siitä rutiinin, tulen kyllä onnistumaan. 

Kun on pitkään harrastanut joukkuelajia, tietää, että kaikki työ minkä itse tekee on myös jonkun muun eduksi. Se on minua monen monta vuotta motivoinutkin, sillä joukkuekavereiden "pettämisestä" tulee enemmän tai vähemmän huono omatunto. Kaikkien tulee tehdä työtä yhteisten tavoitteiden eteen, ja hoitamaan se oma tonttinsa. Näinä aikoina ajattelin aina etten onnistuisi käymään salilla omatoimisesti, kun on tottunut siihen että "on pakko treenata muiden hyväksi". Nyt kun syy treenata on muuttunut, ja se tekemätön treeni ei olekkaan enään keneltäkään muulta pois kuin itseltään, joutuu haastamaan itseään enemmän.

Ekat pari kuukautta salilla meni hieman haahuillessa, sillä minulla oli kirittävää päästäkseni takaisin siihen "lähtökuntoon" joka minulla oli puoli vuotta sitten, kun lopetin sen "aktiivisen" muokkaurani. Lisäksi laitteet, puhumattakaan vapailla painoilla treenailusta, oli minulle kaikki uutta. Syksyllä huomasin että kesän aikana kroppani oli muuttunut, ja kehonosat joita ennen pidin "hyvinä" ei ollutkaan enään niin "hyviä". Tämä tarkoittaa siis sitä, että olen nyt treenannut salilla aktiivisemmin sen 5-6kk, ilman mitään sen suurempia tavoitteita. Tottakai kokoajan löytää uusia asioita itsestään mitä haluaisi muokata, mutta ongelmia niistä en missään nimessä tee. Muutos tulee vain ja ainoastaan työtä tekemällä, ja minullahan ei ole minnekkään kiire (ellei kesäkuntoa lasketa, hehe :D). Treenistä tulee hyvä fiilis, ja se on minulle tärkeintä.

Mieltä on piristänyt myös se, että perheenjäsenet ja muut tutut ovat huomanneet etenkin yläkroppani kehittyneen. Olen nimittäin aina ollut aika hentonen yläkropasta, ja pienenkin kehityksen huomaa silloin helpommin. Tällaiset kommentit tuovat heti lisämotia siihen treeniin, koska se on merkki siitä, ettei se kaikki työ ole mennyt hukkaan. Tällä en siis edelleenkään tarkoita sitä, että treenaisin ainoastaan saadakseni tuloksia, ymmärrätte varmaan pointtini. En siis ole itselleni asettanut sen fyysisempiä tavoitteita kun että "ensiviikolla mennään muuten taas asteen isommilla painoilla". Äiti pelkää jo että olen ryhtymässä joksikin bodariksi, mutta siitähän tässä ei lähimaillakaan ole kyse. Ja vaikka olisikin, siihen olisi vielä piiitkä matka!

Vuodenvaihteen aikoihin sain parhaan ystäväni treenikaveriksi, kun hän liittyi samaiselle salille. Vaikka minusta salille on aina kiva mennä ja paikkana se on viihtyisä, tekee hyvä treenikaveri kaikesta vielä hauskempaa. On kiva seurata miten toisen treenit menee ja iloita sitten yhdessä kun kehitystä tapahtuu! Patistava kaveri, paras kaveri! ;)

Sain vähän aikaa sitten uudet Niken juoksulenkkarit, ja voi taivas kun on mukavat ja hennot jalassa! Tukea löytyy kuitenkin ihan erilailla kun esimerkiksi Nike FreeRuneista, joita minun polvet ei kestäisi muuta kuin korkeintaan kävellessä.
Ulkonäkö miellyttää näissä omissa myös tosi paljon, minä kun olen oikea liilan superfani. Salikenkäni ovat siis myös valko-liilat. :D Lenkkipoluilla ei ole vielä hirveesti tultu käytyä, mutta siihen on tarkoitus tulla muutos heti, kun nämä kevätkiireet hellittävät.

Alla vielä hieman pullistelukuvaa salilta. Siellä ei pahemmin ole tullut kuvailtua, mutta nyt kun ystäväni veli tuli mukaan treenaamaan, otettiin ekaa kertaa vähän tilannekuvaa tämänhetkisistä tuloksista -  kännykkäkameralla, I know. Laatu sen kertoo (ei pahalla Saga :D).

Päällä oli myös uudehkot treenitrikoot, jotka jo ehdin nimetä avaruustrikoiksi. Törkeen mageet sanon mä. Ja mukavat.

 Tha best training partner - ever.

Treenailkaahan ahkerasti, kesä on jo ovella!

Kutsut YO-juhliin

Pari viikkoa takaperin käväsin ostamassa ne tarvikkeet kutsukortteja varten, joita olin jo aikaisemmin käynyt katsomassa ja hieman kartoittelemassa mitä tarvitsee ja kuinka paljon. Olin kotona pyöritellyt hieman ideoita päässäni ja tullut päätökseen että jonkinnäköistä kukkaa olisi kiva korttiin saada, ja onnekseni sain tämän toteutettua. Sinellistä löytyi valmiita malleja, ja se auttoi minua kortin suunnittelussa.

Olin jo asennoitunut siihen että tulen viettämään monen monta iltapäivää askarrellessa, mutta tultuani kotiin aloin heti askartelemaan ja ilokseni sain nämä kaikki kortit valmiiksi jo siinä yhdessä illassa! Hyvä näin, sillä tänä keväänä on niin paljon muuta mille pitää löytyä aikaa.  

Mitä pidätte? Paprikukat sai ostettua 50 kappaleen pussissa, ja yksi pussi sisälsi neljää erilaista kukkaa. Minusta näyttää kivalta kun kaikki kortit eivät ole samanlaisia, vaikka itse kortin saajahan ei sitä tietenkään tiedä. Sinellistä sain siis ostettua valmiit korttipohjat, kartonkia, ääriviivatarrat, valkoista nauhaa, paperikukat sekä kaksipuolista teippiä jonka avulla sain kortit kasaan.

Itse olen näihin tyytyväinen ja voi ilomielin lähettää ystäville ja sukulaisille! :)

Ylioppilashumua

Omat ylioppilasjuhlat alkaa pikkuhiljaa häämöttää, enkä ole vielä tehnyt niiden eteen oikeen mitään muuta kuin suunnitellut päässäni mekkoa. Toki olen myös surffaillut mekkoja netistä, ja sieltä myös pari ihanaa yksilöä löytänyt.

Huomioni on kiinnittynyt pääsääntöisesti vaaleisiin kotelomekkoihin, sillä haluan että mekkoni on tyylikäs ja elegantti. Kotelomekossa on sen lisäksi vielä se hyvä ominaisuus, ettei kaula-aukko ole liian avoin. Onhan kyseessä kuitenkin juhlava tilaisuus ja vanhempiakin vieraita tulossa. :) 

Itse olen lähinnä miettinyt valkoista pitsikuosia taikka sitten yksinkertaista mekkoa näteillä leikkauksilla niin, ettei mekko käy tylsäksi. Alla kaksi mekkoa jotka ovat olleet ehdottomat lempparit tuolta netin syövereistä. 

Tuo pitsinen ei välttämättä tule ihan edukseen tässä kuvassa, mutta mallin päällä se näytti oikein sievältä. Pitäisi kyllä itse päästä kokeilemaan, sillä vaikea se kuvasta nähdä miten se istuisi omalla kropalla. Pitsi olisi kivan tyttömäinen, mutta samalla mekon malli tekisi siitä tyylikkään.

Näistä kahdesta tuo toinen on todennäköisesti lempparini, sillä vaikka se on yksinkertainen, on siinä kuitenkin sitä jotain. Pienet kultaiset korvakorut sekä ranteessa siro kultaketju natsaavat hyvin lakin lyyraan, ja ihana vadelmanpunainen kynsilakka tuo väriä asuun. Lisäksi voi vielä lisätä samanväristä punaa huuliin, ja näin saadaan loihdittua ihanan raikas kokonaisuus! 

Kutsujen eteen en ole vielä tehnyt mitään, ja se olisikin vielä tän viikon proggis miettiä, että minkälaista korttia haluan askarrella. Taidan kyllä käydä Sinellissä kysymässä, josko heillä olisi jotain kivoja ideoita kutsukortteihin. Voisi kuvitella että käyttäisi samoja värejä korteissa, kuin mitä omassa mekko on. :) 

Mutta nyt taidan lähteä hallille treenailemaan. 

Tänään alkaakin uusi kausi, saa nähdä mitä se tuo tullessaan! 

Onnellinen

Tänään heräilinkin oman kullan vierestä kun aurinko paistoi ihanasti suoraan huoneeseen. Ihanaa että jo tähän aikaan vuodesta on näin keväiset kelit, piristää mieltä kummasti! Samin mummo tuli kylään ja syötiin maittavat muonat pääisäispöydästä. Illaksi tulinkin kotiin siivoilemaan, sillä herrani otti ja lähti lätkäjenginsä kanssa ruotsinmaalle. 

Minulla on ollut jännä viikko takanani, sillä minulla oli ekat päivät uudessa työpaikassani. Työkaverit vaikuttavat todella hyviltä tyypeiltä ja ovat onnekseni ottaneet minut ilomielin mukaan tiimiinsä. Olen niin innoissani!

Nyt soi Pete Parkkosen Mun ja täällä mä löhöilen juuripestyissä lakanoissani ♥

Mulla ja murulla tuli vuosi täyteen viime tiistaina. Harmiksemme emme päässeet sitä sen kummemmin viettämään kiireiden takia, mutta mitäpä siitä - tietää että se toinen on siinä kuitenkin♥

Tulipa tästä nyt söpöilypostaus, mutta välillä näin. Hyvää pääsiäistä! :)

Birthday

Eilinen synttäripäivä meni oikein rauhallisissa merkeissä: löhöilyä kullan kanssa ja illemmalla katsottiin pikkusiskoni kanssa Titanicia. Voi kun siitä on niin paljon aikaa kun viimeeksi sen näin, enkä tosiaan muistanut kuinka surullinen se leffa sitten lopulta oli. Molemmilla nimittäin puski tippaa linssiin siihen malliin että oksat pois :D Vanhempien tultua kotiin tehtiin vielä mehevät jäätelöannokset ja vaihdettiin päivän kuulumisia. Lahjaksi heiltä sain kellon, sillä sellaista olen jo monen monta vuotta havitellut! <3

Kyseessä on siis Tommy Hilfigerin rannekello nimeltä Gracie. 

Ai että kun pidän sen yksinkertaisuudesta!

Tiistai-iltana käytiin Sagan ja Kristiinan kanssa istumassa iltaa tapas-paikassa nimeltä Bar Teos. Runeberginkadulla sijaitsevassa pikkumestassa tulee fiilis että olisi illan Etelä-Euroopassa, sillä tarjoilijat eivät edes puhu suomea. Ihana paikka ja hyvää viiniä, mutta sitä parempaa seuraa! Kiitos tytöt :)

Elämä hymyilee! <3 

Always be yourself, unless you can be a unicorn

Nämä alkuvuoden megalomaaniset postaukset alkavat jo tämän blogin puolella muodostua perinteeksi. Alkuvuosi on tuntunut todella kiireiseltä, hauskaa ja ei-niin-hauskaa tekemistä on riittänyt. 

Huomenna minulla on viimeiset ylioppilaskirjoitykset, ja siitä olen tosi iloinen. Nämä kirjoitukset ovat vieneet mehut minusta aivan totaalisesti, ja en malta odottaa että pääsen pitämään pikkuruisen paussin lukemisesta ennen seuraavaa suurta koetta. Keskitytään nyt kuitenkin siihen hauskaan, koska mitäs niitä ikäviä juttuja muistelemaan. 

Tammikuun alkupuolella vietettiin mahtava viikonloppu mökillämme Himoksella luokkalaisteni kanssa. Reissu ei ollut pelkkää sluibailua, sillä se oli koulun järjestämä kurssi. Kurssin aikana laskimme suksien ja laudan lisäksi telemarkia, jota yksikään meistä ei ollut kokeillut aikaisemmin. Hauskaa siis riitti niin rinteessä kuin mökilläkin, joten lopputuloksena hyvinkin onnistunut reissu!

 

Hiihtoreissun jälkeiseksi viikonlopuksi minulla oli jengini kanssa varattuna lentoliput Ouluun, 2. valintakilpailuihin. Olin onnistunut vikana mäkipäivänä kaatumaan mäessä, ja sen seurauksena minulla oli nilkka rikki (kuukautta myöhemmin sain tietää että jalassani oli murtuma, vaikka lääkäri ensin toisin väitti...). Minulta jäi siis valitettavasti kisat välistä, mutta onneksi rakas joukkueeni luisteli hienosti vajaalla kokoonpanolla. Tuliaisina meillä oli pronssimitalit.

Helmikuun kohokohta oli ehdottomasti penkkarit. Abi-show onnistui hyvin epäilyksistä huolimatta ja me pääsimme risteilylle. WoopWoop! Ikimuistoista puuhaa sanon minä. Halusin jonkun selkeän teeman ABI-haalariini, ja mikä olisi voinut olla parempi kuin yksisarvinen?!

Kun lukulomani alkoi, suuntasin nokkani kohti Rukaa. . Siellä vietin todella rentouttavan viikon vanhempieni huovissa, ja sain ladattua patterit hyvin lukemista varten. Kirjat oli toki laukussa, mutta siellä ne myös suurimmaksi osaksi pysyivätkin, hehe. Lunta Kuusamossa riitti, toisin kuin pääkaupunkiseudulla, joka oli sadepilvien ja plusasteiden peittämänä. Ihanaa että sai nähdä edes vähän "kunnon talvea" tänä vuonna. Seurattiin kovasti myös olympialaisia ja istuskeltiin rinnebaarissa monena päivänä katsomassa lätkää ja juomassa minttukaakaota. Etenkin Suomi-pelien aikana tunnelma baarissa oli katossa, ja kaikilla oli hauskaa.

Viimeaikoina olen lisäksi katsonut leffaa rakkaan kanimukseni, Lillin, kanssa, yrittänyt syödä terveellisemmin ja käynyt salilla ystäväni kanssa. Viime viikolla kokeilin myös minkä näköiseksi ranskanletti-kiharat minusta tekevät. Tulos oli yksimielisesti perhoskoira.

Siinä oli taas pientä päivitystä viimeajoilta, katsotaan milloin palaan taas! 

Voitolla yöhön

Eilen mentiin juhlistamaan vielä junnu jellonia Rautatientorille, minne yllättävän suuri määrä faneja oli kokoontunut onnittelemaan kiekko-sankareitamme. Huutojen ja taputusten saattelemana jätkät tuli sitten yksitellen lavalle ja sitten haastateltiin lyhyesti. Pojat ei siis kovia haastateltavia ollut, mutta antoipahan kansalle pienet naurut. Lopuksi lähdettiin JVG:n höystettynä voitolla yöhön! 

Hauskinta tässä koko hommassa on minusta ollut ruotsalaisten pelaajien suhtautuminen häviöönsä. Kyllä, pojat ovat vielä nuoria ja kokemusta ei isoista kisoista ole yhtä paljon kun esimerkiksi vanhemmilla pelaajilla. Häviö oli varmasti raskas, etenkin, kun odotukset Ruotsin joukkueelta olivat hyvin suuret. Varmasti siinä tulee kovemmallakin nuorukaisella tippa linssiin kun häviö osuu omalle kohdalle kotikatsomon edessä. Mutta että kriisiapua. Peli on kuitenkin peliä, eikä yhteenkään matsiin voi lähteä takki auki, puhumattakaan MM-kisoista.

Ruotsalaisten kultajuhla muuttui siis käden käänteessä hopea-"juhlaksi", ja tätähän on sitten mediassa tivattu melkoisesti. Onhan se kieltämättä hieman hupaisaa, että ruotsalaisille etukäteen hankitut kultakypärät annettiin Suomen joukkueelle, ja TreKronor-kultakakut jäivät syömättä. Teräväinenkin oli finaalin jälkeen päässyt hieman kuittailemaan Ruotsin medialle että "- Olen kuullut, että Ruotsissa on tänään juhlat. Taidammekin mennä sinne. Ehkäpä saamme mukavat juhlat yhdessä!" 

Tänään alkoi taas arki ja koulu. Lähti hyvin käyntiin, kun nukuin pommiin heti ekana aamuna, hehe :D Oma rytmi on loman jäljiltä täysin sekaisin ja en saanut eilen illalla ollenkaan unenpäästä kiinni. Kolmen tunnin pyörimisen jälkeen vihdoin tuli uni, mutta herätykseen olikin vain vajaat neljä tuntia aikaan. Aamulla olin sitten sulkenut herätyksen vahingossa ja tadaaa, likka myöhässä koulusta. Onneksi oli lyhyt koulupäivä ja pääsi salin kautta kotiin. Illalla vielä treenit tiedossa, toivottavasti pysyn hereillä.

Adios!

Me on Instagram

Osa viimevuoden kohokohdista löytyy instagramista, ja niitä oli kiva muistella näin vuoden päätteeksi. Tässä osa niistä ja vielä vähän ylimäärästäkin, käykää ihmeessä kurkkaamassa! :)

Täytyy vähän hehkuttaa tätä Suomen tuoretta MM-voittoa nuorten lätkässä! Tosi hienoa, tekee pojille hyvää tuollainen voitto. Ja se ilon määrä mikä heidän kasvoilta hehkui <3 POIKA ON TULLUT KOTIIN!! #torillatavataan

Buumia pukkaa

Sain äitini jo pudistelemaan päätä erilaisten buumieni ansioista. Pari viikkoa sitten olin aivan koirien lumoissa, ja halusin berninpaimenkoiran. Ne kun ovat niin lutusia nallekarhuja! Olen kuitenkin pikkuhiljaa luopunut toivosta ainakin toistaiseksi,  sillä en edes saanut äidiltäni ehtoa jonka isosiskoni saivat silloin aikanaan, kun he halusivat koiraa. Äiti oli nimittäin luvannut hankkia heille koiran, mikäli he ulkoiluttaisivat muovipussia 2 kertaa päivässa kuukauden ajan. Tosin omasta mielestä se oli äidiltäni  aika fiksu veto, tuotahan se koiran omistaminen sitten on. Kahden viikon ulkoiluttamisen jälkeen siskoni antoivat periksi. Noh, meille ei sitten tullut koiraa.

Sitten seuraavaan buumiini. Olen pitkään miettinyt haluavani tatuoinnin. Jonkun pienen ja nätin. Tiedän että se päivä koittaa vielä jonain päivänä, että kävelen sisään tatuointiliikkeeseen ja minuun jätetään merkki, jota tulen kantamaan lopun elämäni. Tatuoinnin haluisin sijaitsevan jollain sellaisella paikalla, jonka voin halutessani peittää. Esimerkiksi jalkapöydälle/ nilkkaan, taikka yläselkään. Ranne olisi myös ihana paikka, mutta hieman hankala mikäli haluaa sen tatuoinnin sitten peittää. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole varaa taikka selvää visiota hankkiakseni tatuoinnin. Tiedän että jonkunlaisen ankkurin, sulan taikka päivämäärän roomalaisilla numeroilla haluisin. Mutta että mikä niistä ja mihin, on vielä auki. 

Pari päivää takaperin sain hieman hillittyä tätä tatskabuumia piirtelemällä paperille omia visioita siitä, mikä voisi mahdollisesti olla kiva myös omalla iholla :)

Uudenvuodenlupaukset

Minä päätin kirjata ylös suurimmat tavoitteeni vuodelle 2014, ja tässä ne tulevat. Nämä lupaukset ovat minulle kaikki yhtä tärkeitä, sillä uskon, että näitä lupaiksia noudattaen onnistun tavoittamaan sen kaikista tärkeimmän tavoitteen, eli olemaan onnellinen! :)

• Huolehtia omsasta terveydestä urheimalla säännöllisesti, syömällä ja juomalla hyvin ja nukkumalla tarpeeksi. Venyttelyä en myöskään aio unohtaa, sillä spagaatin kun toivoisin taas saavani. Tänä vuonna tavoitteena sellainen kesäkunto että olen oikeasti hyvässä kunnossa, eikä vaan niin että loppukesästä tyydyttelen itselleni että "okei olinhan mä nyt ihan ok kunnossa...", vaikka vaaka näyttää täysin muuta. Ja sekin vain sen takia etten ole ottanut itseäni niskastani kiinni ja nostanut persettä ylös sieltä kotisohvalta. 

• Eyes on the prize. Eli jaksaa keskittyä keväällä tarpeeksi opiskeluun. Edessä tulee olemaan rankat yo-kirjoitukset ja heti sen jälkeen alkaa full focus pääsykokeisiin. En halua olla yksi niistä joka ei saa opiskelupaikka vain sen takia, ettei jaksanut edes yrittää lukea jotta pääsisi sisään.

• Saada työpaikka jossa viihdyn. Unelma olisi jos jo tässä vaiheessa saisi työn alalta, josta on kiinnostunut ja jossa viihtyy. Harmi ettei tällä kokemuksella vielä ole paljon mahdollisuuksia mistä valita. Kovasti olen kesän jälkeen yrittänyt saada työtä, mutta tämänikäisenä se työnsaaminen osaa vain olla niin pirun vaikeaa. Toivottavasti tärppäisi pian!

• Tehdä jotain mitä olen aina halunnut tehdä, esimerkiksi matkustella, hypätä benjin taikka ottaa tatuoinnin. Kaikki ei minusta tarvitse olla valmiiksi suunniteltua, mutta kunhan vuoden loppuun mennessä tulee olemaan jokin asia minkä tulen muistamaan koko ikäni.

kuvat: wehartit.com

Kuulumisia

Heippa, täällä taas! Ajattelin juhlistaa tätä bloggerin yhteystyöhalukkuutta kirjoittamalla taas tänne blogin puolelle. Olen nimittäin kauan aikaa yrittänyt muokata blogin ulkoasua pienillä muutkosilla, mutta blogger ei jostain syystä ole niitä hyväksynyt, missä lie vika sitten ollut. Nyt kuitenkin onnistui ja olen siitä iloinen, jej! :)

Joulukuu vierähti taas yhtä nopeasti kuin aina, ja näin eletään taas uutta vuotta. Minun jouluni meni rauhallisissa tunnelmissa perheen ja suvun seurassa. Perinteisesti syötiin myös paljon.

Välipäivinä olen jatkanut yllämainittua perinnettä ja sen lisäksi olen ladannut pattereita kevään opiskelukoitosta varten makoilemalla kotona. Uudenvuodenattona sain luokseni kasan ihania ystäviäni keitä en ole nähnyt taas aikoihin. Oli ihana vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan! <3