Eilen mentiin juhlistamaan vielä junnu jellonia Rautatientorille, minne yllättävän suuri määrä faneja oli kokoontunut onnittelemaan kiekko-sankareitamme. Huutojen ja taputusten saattelemana jätkät tuli sitten yksitellen lavalle ja sitten haastateltiin lyhyesti. Pojat ei siis kovia haastateltavia ollut, mutta antoipahan kansalle pienet naurut. Lopuksi lähdettiin JVG:n höystettynä voitolla yöhön!
Hauskinta tässä koko hommassa on minusta ollut ruotsalaisten pelaajien suhtautuminen häviöönsä. Kyllä, pojat ovat vielä nuoria ja kokemusta ei isoista kisoista ole yhtä paljon kun esimerkiksi vanhemmilla pelaajilla. Häviö oli varmasti raskas, etenkin, kun odotukset Ruotsin joukkueelta olivat hyvin suuret. Varmasti siinä tulee kovemmallakin nuorukaisella tippa linssiin kun häviö osuu omalle kohdalle kotikatsomon edessä. Mutta että kriisiapua. Peli on kuitenkin peliä, eikä yhteenkään matsiin voi lähteä takki auki, puhumattakaan MM-kisoista.
Ruotsalaisten kultajuhla muuttui siis käden käänteessä hopea-"juhlaksi", ja tätähän on sitten mediassa tivattu melkoisesti. Onhan se kieltämättä hieman hupaisaa, että ruotsalaisille etukäteen hankitut kultakypärät annettiin Suomen joukkueelle, ja TreKronor-kultakakut jäivät syömättä. Teräväinenkin oli finaalin jälkeen päässyt hieman kuittailemaan Ruotsin medialle että "- Olen kuullut, että Ruotsissa on tänään juhlat. Taidammekin mennä sinne. Ehkäpä saamme mukavat juhlat yhdessä!"
Tänään alkoi taas arki ja koulu. Lähti hyvin käyntiin, kun nukuin pommiin heti ekana aamuna, hehe :D Oma rytmi on loman jäljiltä täysin sekaisin ja en saanut eilen illalla ollenkaan unenpäästä kiinni. Kolmen tunnin pyörimisen jälkeen vihdoin tuli uni, mutta herätykseen olikin vain vajaat neljä tuntia aikaan. Aamulla olin sitten sulkenut herätyksen vahingossa ja tadaaa, likka myöhässä koulusta. Onneksi oli lyhyt koulupäivä ja pääsi salin kautta kotiin. Illalla vielä treenit tiedossa, toivottavasti pysyn hereillä.
Adios!







