Meillä oli elien punttisali jään jälkeen, ja kyllä huomasi että tuntui raskaammalta kun ei pariin viimeviikkoon ole puntille päässyt! Aloitimme kuitenkin loikilla ja muulla jalkatreenillä käytävässä, ja nyt kyllä pitää todeta että olisi voinut venytellä hieman tehokkaammin eilen... Nimittäin jalat on sen verran jumissa että pääsee juuri ja juuri kiipeämään portaat ylös.
Valmentajamme sanoi eilen meille punttiksen päätteeksi että "on vaikea päätellä että onko treeni tarpeeksi tehokas teille vai ei kun ette koskaan marise. Teette aina sen minkä käsken, valittamatta. On tosi kiva tehdä töitä teijän kanssa!" - Mutta niinhän se menee, vaikka lihakset huutaa hoosiannaa ja tuntuu siltä että viimeiset ilonhetket jää viimeisiksi, ei se valittaminen auta siinä tilanteessa yhtään mitään. Sen sijaan se vain pahentaa tilannetta, istutat vain päähäsi ajatuksen ettet sinä siitä treenistä selviä. Ajattelematta sellaista treeni siis tuntuu kevyemmältä, eli kyse on siitä että huijaat itseäsi (tyhmiä ihmisiä ollaan, täytyy myöntää).
Tällainenhan on sitä itsensä voittamista. Jokaikisen rankan treenin aikana pyörii kyllä luovuttamisen ajatukset päässä, mutta siksi on hyvä että joku siinä vieressä huutaa ja rohkaisee että "sä todellaki jaksat hypätä korkeammalle, kurottaa pidemmälle, älä tyydy siihen mikä on helpointa!". Sillä niin niitä tuloksia syntyy. Hassua on aina kuitenkin se että vaikka kuinka polttelee treenin aikana, ei koskaan kaduta jälkeenpäin. Voittajafiilis tulee aina heti treenaamisen jälkeen!
Tällaisen kollaasin olen joskus bongannut netistä, katson sitä ja luen sen aina kun kaipaan vähän motivaatiota. Auttaa kummasti!
No comments:
Post a Comment